Uudet merkinnät löydätte osoitteesta: http://www.kuiskaten.net/blog/. Palaillaan siellä tarkemmin asiaan! :)
22. heinäkuuta 2010
Uusi osoite
Blogi muuttaa uuteen osoitteeseen, oman domainini alle. Tänne ei enää tule uusia päivityksiä, mutta pidän vanhat tiedot kuitenkin paikoillaan.
Uudet merkinnät löydätte osoitteesta: http://www.kuiskaten.net/blog/. Palaillaan siellä tarkemmin asiaan! :)
Uudet merkinnät löydätte osoitteesta: http://www.kuiskaten.net/blog/. Palaillaan siellä tarkemmin asiaan! :)
12. heinäkuuta 2010
11. heinäkuuta 2010
Puoli vuotta
Tänään on enää vaivaiset puoli vuotta palvelukseenastumiseen! Kääk! Ja II/10 lähtee jo huomenna suorittamaan omaa osaansa.. Jos jännitän näin paljon jo heidän puolesta, niin mitenköhän asianlaita on sitten omalla kohdalla, kun kalenteri näyttää 9.1.2011?
Ensi viikko tuo onneksi vaihtelua normirytmiin, kun lähden ottamaan uimarantojen vesinäytteitä töissä. Olen varannut koko viikon tälle hommalle, koska rantoja on useita kymmeniä, ja monet vielä sellaisissa paikoissa joissa en ole ikinä käynyt - parempi siis vetää varman päälle, eikä alkaa kiirehtimään asian kanssa. Sääkin näyttää suosivan minua, kun tänne on luvattu edelleen jatkuvaa 30 asteen hellettä. Kyllä kelpaa! Ainoa haitta tässä lämmössä on se, että meidän asunto on kuin trooppinen sauna iltaisin - vielä ei olla 50 asteen rajaa sentään rikottu, mutta peittoja ei ole yöllä siis tarvinnut!
Viikon päästä pidän kahden päivän loman, kun lähdemme katsomaan Musea Kaisaniemeen. Hotelli on varattu, ja enää pitäisi päättää millä kulkuneuvolla siirrätämme itsemme paikan päälle. Maanantaina on itse keikka, ja seuraavana päivänä olisi tarkoitus kuluttaa loput rahat mitä palkasta on jäljellä Helsingin kauppoihin - se ei taida tuottaa ongelmia!
Outoa ajatella, että minulla on enää muutama hassu viikko töitä jäljellä. Harmi kun Suomen kesä ei ole pitempi, tätä hommaa voisin kyllä jatkaa kauemmankin aikaa! Pientä paniikkia aiheuttaa myös se, etten lukuisista työhakemuksista huolimatta ole saanut vielä itselleni töitä loppuvuodeksi - onhan tässä tietysti vielä aikaa, mutta olisi kiva tietää ettei aivan tyhjän päälle jää syksyn tullen.
Vielä lopuksi, onnea matkaan II/10! Pitäkää tytöt lippu korkealla, hyvin te tulette pärjäämään!
Kesäisiä tunnelmia vuodelta 2006
Ensi viikko tuo onneksi vaihtelua normirytmiin, kun lähden ottamaan uimarantojen vesinäytteitä töissä. Olen varannut koko viikon tälle hommalle, koska rantoja on useita kymmeniä, ja monet vielä sellaisissa paikoissa joissa en ole ikinä käynyt - parempi siis vetää varman päälle, eikä alkaa kiirehtimään asian kanssa. Sääkin näyttää suosivan minua, kun tänne on luvattu edelleen jatkuvaa 30 asteen hellettä. Kyllä kelpaa! Ainoa haitta tässä lämmössä on se, että meidän asunto on kuin trooppinen sauna iltaisin - vielä ei olla 50 asteen rajaa sentään rikottu, mutta peittoja ei ole yöllä siis tarvinnut!
Viikon päästä pidän kahden päivän loman, kun lähdemme katsomaan Musea Kaisaniemeen. Hotelli on varattu, ja enää pitäisi päättää millä kulkuneuvolla siirrätämme itsemme paikan päälle. Maanantaina on itse keikka, ja seuraavana päivänä olisi tarkoitus kuluttaa loput rahat mitä palkasta on jäljellä Helsingin kauppoihin - se ei taida tuottaa ongelmia!
Outoa ajatella, että minulla on enää muutama hassu viikko töitä jäljellä. Harmi kun Suomen kesä ei ole pitempi, tätä hommaa voisin kyllä jatkaa kauemmankin aikaa! Pientä paniikkia aiheuttaa myös se, etten lukuisista työhakemuksista huolimatta ole saanut vielä itselleni töitä loppuvuodeksi - onhan tässä tietysti vielä aikaa, mutta olisi kiva tietää ettei aivan tyhjän päälle jää syksyn tullen.
Vielä lopuksi, onnea matkaan II/10! Pitäkää tytöt lippu korkealla, hyvin te tulette pärjäämään!
27. kesäkuuta 2010
Juhannus
Viikonloppu mökillä hurahti yhtä nopeasti kuin ajattelinkin. Olisin niin mielelläni jäänyt vielä muutamaksi päiväksi nauttimaan auringosta ja siitä, ettei tarvitse tehdä yhtään mitään. No, tänään kuitenkin palauduttiin landelta takaisin kaupungin pölyyn, ja huomenna olisi taas mentävä töihin. Kumma homma, ettei työt vaikuta kovinkaan vastenmielisiltä, kun koko viikoksi on luvattu kaunista säätä, aurinkoa, ja yli 20 lämpöastetta!
Uutisissa oli viikonlopun aikana, että huono sää oli (taas) hillinnyt juhannusjuhlijoita - tätä sitten ihan porukalla hämmästeltiin, meille kun osui niin hyvät kelit aatolle! Illalla myöhemmin tuli kyllä sade, mutta silloin olimme onneksi jo nauttimassa pöydän antimista..
Lauantai meni sitten lähestulkoon kokonaan auringonottamiseen ja pahemman puoliskoni osalta soutelemiseen isäni kajakilla. Illalla sitten saunottiin taas pitkän kaavan mukaan, eihän sitä tiedä milloin taas seuraavan kerran pääsee kunnon puusaunaan!
Viikonlopun aikana siviiliTJ pyörähti alkamaan numerolla yksi - enää yksi kokonainen satanen jäljellä! Ja vajaan kuukauden päästä on enää puoli vuotta meidän palvelukseenastumiseen - II/10 erä taas voi tällä hetkellä laskeskella, kuinka he saavat nukkua viimeisen yönsä siviilissä tasan kahden viikon päästä! Vastahan sitä I/10 astui palvelukseen..
22. kesäkuuta 2010
Takaisin töissä
Saikku loppui, ja jalkakaan ei ole irronnut! Kahdelle viimeiselle työpäivälle tällä viikolla on myös luvattu hyvää säätä, joten mitäs tässä valittamaan. Juhannusta lähden viettämään jo torstaina perheemme mökille, lähestulkoon keskelle ei mitään. Ihanaa!
II/10 tytöillä (no okei, vähän myös pojillakin!) on tänään jäljellä siviilissä enää 20 aamua, enkä edes tahdo kuvitella minkälaisessa paniikissa olen, kun vastaava tilanne osuu omalle kohdalle joulukuussa. Tällä hetkellä jo pienimuotoista paniikkia aiheuttaa torstain lähestyvä STJ (siviilissä tänään jäljellä) 200, sekä kesätöiden puoliväli samana päivänä. Missä välissä kesäkuukin on jo kerennyt tähän vaiheeseen? Miten ihmeessä kohta on jo heinäkuu, saati elokuu? Jos kesä menee tätä vauhtia ohitse, en uskalla edes ajatella kuinka nopeasti syksy hujahtaa.. Ja sitten onkin jo kohta meidän vuoro!
Mutta nyt viikonloppuna aion keskittyä vain hyvään ruokaan, auringonottoon, laiskotteluun ja rentoutumiseen. Panikoimaan kerkeää taas myöhemminkin!
II/10 tytöillä (no okei, vähän myös pojillakin!) on tänään jäljellä siviilissä enää 20 aamua, enkä edes tahdo kuvitella minkälaisessa paniikissa olen, kun vastaava tilanne osuu omalle kohdalle joulukuussa. Tällä hetkellä jo pienimuotoista paniikkia aiheuttaa torstain lähestyvä STJ (siviilissä tänään jäljellä) 200, sekä kesätöiden puoliväli samana päivänä. Missä välissä kesäkuukin on jo kerennyt tähän vaiheeseen? Miten ihmeessä kohta on jo heinäkuu, saati elokuu? Jos kesä menee tätä vauhtia ohitse, en uskalla edes ajatella kuinka nopeasti syksy hujahtaa.. Ja sitten onkin jo kohta meidän vuoro!
Mutta nyt viikonloppuna aion keskittyä vain hyvään ruokaan, auringonottoon, laiskotteluun ja rentoutumiseen. Panikoimaan kerkeää taas myöhemminkin!
17. kesäkuuta 2010
Saikkutarallaa
"Jipii", pääsin viettämään pakollista "kesälomaa" nyt vajaaksi viikoksi, kun onnistuin hajottamaan oikean pohkeeni tiistain ratsastustunnilla. Eilinen meni vielä Desperate Housewivesia katsoen, mutta nyt alkaa tekeminen loppua, kun ei pääse uloskaan!
Kaverin houkuttelemana tosiaan lähdettiin ratsastamaan, itse en ole ollut hevosen selässä lähes vuoteen (muutamia tapauksia poislukien), ja ajattelinkin että paikat saattaisivat hieman kipeytyä. Sitä en kuitenkaan odottanut, että kaksi kierrosta kevenneltyäni alkulämmittelyjä molempiin pohkeisiin iskisi ihan uskomaton kipu, joka tekisi keventämisestä lähes mahdotonta. Yritin aina välillä ravistella jalkoja, ja venytelläkin niitä, mutta varsinkin oikeaan pohkeeseen nämä helpotusyritykset vain pahensivat asiaa - yhdessä vaiheessa kipu muistutti kuin suonenvetoa, ja voitte vaan kuvitella pystyinkö keskittymään itse ratsastukseen juuri yhtään. Kun tunti (viimein!) loppui, ja tulin alas hevosen selästä, oikean jalan jalkateräni oli aivan tunnoton - mitä ihmettä!
Seuraavana yönä en sitten saanut nukuttua, kun pohje oli kuin tulessa. Eikä siinä aamulla sitten muu auttanut, kuin lähteä pyöräilemään opiskelijaterveydenhuoltoon! Tuskaisen matkan jälkeen terkkaritädit tutkivat pohkeen, ja saivat varattua minulle ajan kahden tunnin päähän lääkärille. Lääkäriltä viimein päästyäni tulos oli, että joko hermo on puristuksissa, tai sitten lihakset ovat jotenkin ottaneet iskua - ja ensi viikkoon asti kestävä sairasloma!
En tietenkään voinut välttyä ajattelemasta eilen, että miten kummassa tulen oikein kestämään intin rasitukset, jos pohkeeni krakaa jo näin pienestä asiasta. Tietysti pääkopassa kaikuvat myös poikaystävän pelottelut, että kyseessä voisi olla jotain vakavampaakin. Hänellä kun oli samanlaisia oireita oman inttinsä aikana, eikä palvelus ihan nappiin sitten mennytkään..
No, toivotaan kuitenkin että pohje olisi kunnossa ensi viikolla, jotta pääsisin töihin ja liikkumaan! En kestä tätä paikallaanoloa enää sekuntiakaan..
Kaverin houkuttelemana tosiaan lähdettiin ratsastamaan, itse en ole ollut hevosen selässä lähes vuoteen (muutamia tapauksia poislukien), ja ajattelinkin että paikat saattaisivat hieman kipeytyä. Sitä en kuitenkaan odottanut, että kaksi kierrosta kevenneltyäni alkulämmittelyjä molempiin pohkeisiin iskisi ihan uskomaton kipu, joka tekisi keventämisestä lähes mahdotonta. Yritin aina välillä ravistella jalkoja, ja venytelläkin niitä, mutta varsinkin oikeaan pohkeeseen nämä helpotusyritykset vain pahensivat asiaa - yhdessä vaiheessa kipu muistutti kuin suonenvetoa, ja voitte vaan kuvitella pystyinkö keskittymään itse ratsastukseen juuri yhtään. Kun tunti (viimein!) loppui, ja tulin alas hevosen selästä, oikean jalan jalkateräni oli aivan tunnoton - mitä ihmettä!
Seuraavana yönä en sitten saanut nukuttua, kun pohje oli kuin tulessa. Eikä siinä aamulla sitten muu auttanut, kuin lähteä pyöräilemään opiskelijaterveydenhuoltoon! Tuskaisen matkan jälkeen terkkaritädit tutkivat pohkeen, ja saivat varattua minulle ajan kahden tunnin päähän lääkärille. Lääkäriltä viimein päästyäni tulos oli, että joko hermo on puristuksissa, tai sitten lihakset ovat jotenkin ottaneet iskua - ja ensi viikkoon asti kestävä sairasloma!
En tietenkään voinut välttyä ajattelemasta eilen, että miten kummassa tulen oikein kestämään intin rasitukset, jos pohkeeni krakaa jo näin pienestä asiasta. Tietysti pääkopassa kaikuvat myös poikaystävän pelottelut, että kyseessä voisi olla jotain vakavampaakin. Hänellä kun oli samanlaisia oireita oman inttinsä aikana, eikä palvelus ihan nappiin sitten mennytkään..
No, toivotaan kuitenkin että pohje olisi kunnossa ensi viikolla, jotta pääsisin töihin ja liikkumaan! En kestä tätä paikallaanoloa enää sekuntiakaan..
13. kesäkuuta 2010
Kesätöistä
Olen pitänyt toukokuun ajan pientä hiljaiseloa blogirintamalla, kun työt ovat vieneet niin ison osan ajastani - nyt kuitenkin työrytmi alkaa olemaan jo rutiinia, joten aikaa jää muullekin (lue: panikoimiselle ja aamujen laskemiselle)!
Tänä kesänä arpaonni siis suosi minua, ja pääsin kaupungille töihin touko-elokuuksi. Homma on mitä mainioin, toimin siis satamavalvojana - ja ei, et ole ensimmäinen kuka ihmettelee tätä nimikettä. Kaikessa lyhykäisyydessään valvon kaupungin venepaikkoja aina Tikkakoskelta Korpilahdelle asti. Jyväskylän alueella kierrän rantoja polkupyörällä, kauemmat paikat hoituu kaupungin autolla. Parempaa hommaa en oikeastaan olisi voinut edes saada, työ on nimittäin hyvin itsenäistä ja saan suunnitella aivan itse omat aikatauluni. Tietysti The Boss aina välillä soittelee ja nakittaa minua erinäisiin hommiin, mutta muuten oikeastaan vain nautin Suomen kesästä!
Ajattelin, että kuvat ehkä kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässäpä hieman kuvia viime kuukaudelta!
Tänä kesänä arpaonni siis suosi minua, ja pääsin kaupungille töihin touko-elokuuksi. Homma on mitä mainioin, toimin siis satamavalvojana - ja ei, et ole ensimmäinen kuka ihmettelee tätä nimikettä. Kaikessa lyhykäisyydessään valvon kaupungin venepaikkoja aina Tikkakoskelta Korpilahdelle asti. Jyväskylän alueella kierrän rantoja polkupyörällä, kauemmat paikat hoituu kaupungin autolla. Parempaa hommaa en oikeastaan olisi voinut edes saada, työ on nimittäin hyvin itsenäistä ja saan suunnitella aivan itse omat aikatauluni. Tietysti The Boss aina välillä soittelee ja nakittaa minua erinäisiin hommiin, mutta muuten oikeastaan vain nautin Suomen kesästä!
Ajattelin, että kuvat ehkä kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässäpä hieman kuvia viime kuukaudelta!
29. huhtikuuta 2010
Palvelukseenastumismääräys
Apua, se tuli jo näin pian! Olin valmistautunut odottamaan pitkälle toukokuuhun, mutta pääsinpä piinasta jo ennen vappua! Mahtavaa!
Olin aamupäivän ystäväni kanssa kahvilassa istuskelemassa, ja pidin itsestäänselvyytenä että kotona oleva poikaystäväni ilmoittaisi jos SE kirje sattuisi tulemaan. Turha toivo! Kun tulin kotiin, muisti mieheke juuri ja juuri kertoa, että "aluetoimistolta tuli tollanen lappunen". Eli palvelukseenastumismääräys oli kirjattu kirje, ja siitä tuli kotiin vain ilmoitus, että pitää hakea postista. Minä en sitten tiennyt, pitäisikö poikaystäväni kuulla kunniansa tiedon "pimittämisestä" vai pitäisikö minun yksinkertaisesti pomppia kattoon asti jännityksestä - eli taisin tehdä sitten molempia!
Haettuani kirjeen, päätin jättää sen avaamisen vasta kotiin - aloin sitten kuitenkin talomme hississä tutkailemaan kirjeen ulkokuorta, ja eikös siinä jo lukenut "10.01.2011 TykPr". Kyllä alakerran mummoilla on ollut ihmettelemistä, kun kiljahteleva ja pomppiva hissi on mennyt heidän kerrostensa ohi! Onneksi tuuri oli matkassa, eikä hissi kuitenkaan pomppimisestani huolimatta jättänyt minua matkan päälle..
Sisältä kuoresta löytyi odotetusti palvelukseenastumismääräys Niinisaloon I/11, tietoja oikaisuosoituksesta sekä pieni infovihkonen Tykistöprikaatista. Kaikki tekstit on ahmittu moneen kertaan läpi, ja olen jo aivan valmis lähtemään! Ai, että pitäisi odottaa vielä 256 päivää.. Nokunemmämalta!
Nyt on mahtavat fiilikset aloittaa vapun viettäminen!
Olin aamupäivän ystäväni kanssa kahvilassa istuskelemassa, ja pidin itsestäänselvyytenä että kotona oleva poikaystäväni ilmoittaisi jos SE kirje sattuisi tulemaan. Turha toivo! Kun tulin kotiin, muisti mieheke juuri ja juuri kertoa, että "aluetoimistolta tuli tollanen lappunen". Eli palvelukseenastumismääräys oli kirjattu kirje, ja siitä tuli kotiin vain ilmoitus, että pitää hakea postista. Minä en sitten tiennyt, pitäisikö poikaystäväni kuulla kunniansa tiedon "pimittämisestä" vai pitäisikö minun yksinkertaisesti pomppia kattoon asti jännityksestä - eli taisin tehdä sitten molempia!
Haettuani kirjeen, päätin jättää sen avaamisen vasta kotiin - aloin sitten kuitenkin talomme hississä tutkailemaan kirjeen ulkokuorta, ja eikös siinä jo lukenut "10.01.2011 TykPr". Kyllä alakerran mummoilla on ollut ihmettelemistä, kun kiljahteleva ja pomppiva hissi on mennyt heidän kerrostensa ohi! Onneksi tuuri oli matkassa, eikä hissi kuitenkaan pomppimisestani huolimatta jättänyt minua matkan päälle..
Sisältä kuoresta löytyi odotetusti palvelukseenastumismääräys Niinisaloon I/11, tietoja oikaisuosoituksesta sekä pieni infovihkonen Tykistöprikaatista. Kaikki tekstit on ahmittu moneen kertaan läpi, ja olen jo aivan valmis lähtemään! Ai, että pitäisi odottaa vielä 256 päivää.. Nokunemmämalta!
Nyt on mahtavat fiilikset aloittaa vapun viettäminen!
22. huhtikuuta 2010
Valintatilaisuus
Tänään se vihdoin sitten oli! Tällä hetkellä olo on aika tyhjä ja vähän epätodellinenkin. Kai minä sitten oikeasti olen lähdössä inttiin..
Aamu alkoi huonosti nukutun yön jälkeen aika takkuisesti; olo oli tukkoinen ja väsynyt, ja eilinen Helsingin reissu verotti jaksamista huomattavasti. Aamupala ei mennyt alas, mietin varmaan puoli tuntia mitkä kengät laitan jalkaani, ja että onhan varmasti kaikki mukana (sinänsä tyhmää, koska henkilöllisyyspaperithan riittivät). Vähän yli kahdeksan isäni tuli hakemaan minua, vein hänet kotiin, ja suuntasin audin nokan kohti Tikkakoskea. Paikalla oli omasta mielestäni hyvissä ajoin (klo 8:30 siis, ilmoittautuminen viimeistään klo 8:50), mutta kun viimein sisälle pääsin niin huomasin olevani ihan viimeisten joukossa paikalla.
Saimme ensimmäisen kosketuksen armeijan tapoihin, kun meidät ilmoitettiin everstiluutnantille. Vahvuushan oli siis 31 naista, joka oli enemmän kuin mitä aikaisemmin luulin - ilmeisesti mukana olivat myös siis erikoishaun Tikkakoskelle tehneet naiset. Tilaisuuden avauspuheen piti Keski-Suomen aluetoimiston päällikkö, joka taisi kestää vajaan puolen tunnin verran. Sen jälkeen pidettiin pieni tauko, ja saimme kahvia ja sämpylää. Istuin everstiluutnanin pöydässä, ja välillä meinasi kyllä mennä sämpylä nenään hänen juttujaan kuunnellessa.. Hän oli mm. googlannut "Naisten vapaaehtoinen asepalvelus", ja ilmeisesti eksynyt Aamukampaan, jossa oli naureskellut tulevien naisvarusmiesten ongelmille. Varsinkin sheivaukseen liittyvä keskusteluketju oli saanut hänet suht hilpeälle tuulelle.
Tauon jälkeen meille pidettiin info koskien (yllätys, yllätys!) naisten vapaaehtoista asepalvelusta. Asiat olivat jo entuudestaan minulle tuttuja, mutta monet kuulivat asioista vasta nyt, eli hyvin hyödyllinen ja tiivis infopaketti se kyllä oli. Kävimme läpi mm. varusmiespalveluksen jaksotusta (P-kausi, johtajakausi, jne.), kiintiöpaikkojen määrää, naisten oikeudellista asemaa, jne. Itselleni kaikista kiinnostavin aihe oli kiintiöpaikkojen määrä, jota olin pelännyt aiemmin; aikaisemmin kun ei ole ollut ollenkaan kiintiöpaikkoja Keski-Suomesta Niinisaloon. Tällä kertaa kuitenkin onni suosi, ja eriin II/10, I/11 ja II/11 oli kaikkiin yksi kiintiöpaikka Tykistöprikaatiin! Muita kiintiöpaikkoja oli odotetusti Tikkakoskelle, Keuruulle ja Kajaaniin.
Infopläjäyksen jälkeen meille puhui Tikkakosken sosiaalikuraattori, jota seurasi pataljoonan komentajan esittely Ilmasotakoulusta. Tämän jälkeen kävimme syömässä mukessa, jossa oli torstaiperinteen mukaisesti hernekeittoa ja pannukakkuja. Syönnin jälkeen tilaisuus jatkui, ja vuorossa oli varusmiesnaisten kokemuksia palveluksesta Tikkakoskella. Alikersantit H ja K vastailivat myös meidän kysymyksiin, ja auttoivat halukkaille kenttävarustuksen päälle. Samalla alkoi myös haastattelut, joihin minä tietysti pääsin aivan viimeisten joukossa - ja jännitin aivan hirveästi!
Viimein kuulin oman sukunimeni huudettavan, ja jätin auditorion taakseni. Ensimmäiseksi aluetoimiston täti tarkasti osoitetiedot ja hakutoiveet, ja totesi että Niinisalon I/11 paikka on lähes varmasti minun, koska muita hakijoita siihen ei ole ollut. Sydämeni varmaan jätti siinä vaiheessa yhden lyönnin välistä, ja hyvä etten hihkaissut ääneen. Tämän jälkeen kävin nopeasti lääkärin juttusilla, joka vain tarkasti että tiedot eivät olleet muuttuneet, ja painotti liikunnan tärkeyttä ensi vuotta ajatellen. Sitten oli vuorossa se kauan pelätty tilanne - nimittäin haastattelu! Olin valmistanut päässäni pitkän tarinatuokion, missä kertoisin ummet ja lammet itsestäni, motiiveistani, tiedoista ja taidoistani sekä vähän muutakin hömppää - mutta enpäs sitten päässyt esittämään oikeastaan mitään niistä! "Miksi haluat armeijaan?", "Miksi haluat Niinisaloon?" ja "Mikä tämä koulutusohjelmasi oikein on?" olivat kysymykset joita minulta kysyttiin. Niinisaloa veikkailtiin edelleen minulle, mutta Tikkakoski pistettiin vienoista vastusteluistani huolimatta kuitenkin vielä varasijalle. Kahden viikon sisällä tulee lopullinen vastaus!
Tilaisuus oli ohi kohdallani joskus puoli kolmen aikoihin. Ajaessani kotiin päin, oli vaikeaa olla hymyilemättä. Jotenkin olotila siitä kuitenkin nopeasti muuttui, ja yhtäkkiä aloinkin epäilemään itseäni uskomattoman paljon - mitä ihmettä oikein olen tekemässä? Onhan inttiin lähdössä niin monia muitakin naisia, ja paljon sopivampiakin kuin minä - mitä minulla oikein on annettavaa Puolustusvoimille? Sekavissa fiiliksissä tulin sitten kotiin, ja koko päivän kestänyt jännitys vihdoin laukesi. Minä olen lähdössä inttiin!
Aamu alkoi huonosti nukutun yön jälkeen aika takkuisesti; olo oli tukkoinen ja väsynyt, ja eilinen Helsingin reissu verotti jaksamista huomattavasti. Aamupala ei mennyt alas, mietin varmaan puoli tuntia mitkä kengät laitan jalkaani, ja että onhan varmasti kaikki mukana (sinänsä tyhmää, koska henkilöllisyyspaperithan riittivät). Vähän yli kahdeksan isäni tuli hakemaan minua, vein hänet kotiin, ja suuntasin audin nokan kohti Tikkakoskea. Paikalla oli omasta mielestäni hyvissä ajoin (klo 8:30 siis, ilmoittautuminen viimeistään klo 8:50), mutta kun viimein sisälle pääsin niin huomasin olevani ihan viimeisten joukossa paikalla.
Valintatilaisuus pidettiin Aquila -rakkennuksessa
Saimme ensimmäisen kosketuksen armeijan tapoihin, kun meidät ilmoitettiin everstiluutnantille. Vahvuushan oli siis 31 naista, joka oli enemmän kuin mitä aikaisemmin luulin - ilmeisesti mukana olivat myös siis erikoishaun Tikkakoskelle tehneet naiset. Tilaisuuden avauspuheen piti Keski-Suomen aluetoimiston päällikkö, joka taisi kestää vajaan puolen tunnin verran. Sen jälkeen pidettiin pieni tauko, ja saimme kahvia ja sämpylää. Istuin everstiluutnanin pöydässä, ja välillä meinasi kyllä mennä sämpylä nenään hänen juttujaan kuunnellessa.. Hän oli mm. googlannut "Naisten vapaaehtoinen asepalvelus", ja ilmeisesti eksynyt Aamukampaan, jossa oli naureskellut tulevien naisvarusmiesten ongelmille. Varsinkin sheivaukseen liittyvä keskusteluketju oli saanut hänet suht hilpeälle tuulelle.
Tauon jälkeen meille pidettiin info koskien (yllätys, yllätys!) naisten vapaaehtoista asepalvelusta. Asiat olivat jo entuudestaan minulle tuttuja, mutta monet kuulivat asioista vasta nyt, eli hyvin hyödyllinen ja tiivis infopaketti se kyllä oli. Kävimme läpi mm. varusmiespalveluksen jaksotusta (P-kausi, johtajakausi, jne.), kiintiöpaikkojen määrää, naisten oikeudellista asemaa, jne. Itselleni kaikista kiinnostavin aihe oli kiintiöpaikkojen määrä, jota olin pelännyt aiemmin; aikaisemmin kun ei ole ollut ollenkaan kiintiöpaikkoja Keski-Suomesta Niinisaloon. Tällä kertaa kuitenkin onni suosi, ja eriin II/10, I/11 ja II/11 oli kaikkiin yksi kiintiöpaikka Tykistöprikaatiin! Muita kiintiöpaikkoja oli odotetusti Tikkakoskelle, Keuruulle ja Kajaaniin.
Infopläjäyksen jälkeen meille puhui Tikkakosken sosiaalikuraattori, jota seurasi pataljoonan komentajan esittely Ilmasotakoulusta. Tämän jälkeen kävimme syömässä mukessa, jossa oli torstaiperinteen mukaisesti hernekeittoa ja pannukakkuja. Syönnin jälkeen tilaisuus jatkui, ja vuorossa oli varusmiesnaisten kokemuksia palveluksesta Tikkakoskella. Alikersantit H ja K vastailivat myös meidän kysymyksiin, ja auttoivat halukkaille kenttävarustuksen päälle. Samalla alkoi myös haastattelut, joihin minä tietysti pääsin aivan viimeisten joukossa - ja jännitin aivan hirveästi!
Viimein kuulin oman sukunimeni huudettavan, ja jätin auditorion taakseni. Ensimmäiseksi aluetoimiston täti tarkasti osoitetiedot ja hakutoiveet, ja totesi että Niinisalon I/11 paikka on lähes varmasti minun, koska muita hakijoita siihen ei ole ollut. Sydämeni varmaan jätti siinä vaiheessa yhden lyönnin välistä, ja hyvä etten hihkaissut ääneen. Tämän jälkeen kävin nopeasti lääkärin juttusilla, joka vain tarkasti että tiedot eivät olleet muuttuneet, ja painotti liikunnan tärkeyttä ensi vuotta ajatellen. Sitten oli vuorossa se kauan pelätty tilanne - nimittäin haastattelu! Olin valmistanut päässäni pitkän tarinatuokion, missä kertoisin ummet ja lammet itsestäni, motiiveistani, tiedoista ja taidoistani sekä vähän muutakin hömppää - mutta enpäs sitten päässyt esittämään oikeastaan mitään niistä! "Miksi haluat armeijaan?", "Miksi haluat Niinisaloon?" ja "Mikä tämä koulutusohjelmasi oikein on?" olivat kysymykset joita minulta kysyttiin. Niinisaloa veikkailtiin edelleen minulle, mutta Tikkakoski pistettiin vienoista vastusteluistani huolimatta kuitenkin vielä varasijalle. Kahden viikon sisällä tulee lopullinen vastaus!
Tilaisuus oli ohi kohdallani joskus puoli kolmen aikoihin. Ajaessani kotiin päin, oli vaikeaa olla hymyilemättä. Jotenkin olotila siitä kuitenkin nopeasti muuttui, ja yhtäkkiä aloinkin epäilemään itseäni uskomattoman paljon - mitä ihmettä oikein olen tekemässä? Onhan inttiin lähdössä niin monia muitakin naisia, ja paljon sopivampiakin kuin minä - mitä minulla oikein on annettavaa Puolustusvoimille? Sekavissa fiiliksissä tulin sitten kotiin, ja koko päivän kestänyt jännitys vihdoin laukesi. Minä olen lähdössä inttiin!
26. maaliskuuta 2010
Nyt se tuli!
Vihdoin ja viimein odotus palkittiin! Minusta alkoi jo tuntua, että jokaikinen naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakenut on saanut jo kutsukirjeen valintatilaisuuteen minua lukuunottamatta, ja paniikki meinasi kasvaa.. Tänään se kuitenkin odotteli minua eteisen lattialla kun tulin kotiin!
Päivä ei muutenkaan ole alkanut kovin huonosti. Kävin äsken kesätyöhaastattelussa, ja sain suoraan paikan! Hakijoita oli ollut päälle sata, ja kerrankin voi sanoa että arpaonni suosi minua. Teen siis kesän hommia kaupungille, satamavalvojana. Titteli kuulostaa vähän oudolta, mutta lyhyesti tiivistettynä pyörin kaupungin uimarannoilla ja satamissa, katson että paikat on kunnossa, otan vesinäytteitä, tarkistan venepaikkamaksuja, jne. Eli ihan mielettömän kiva jobi! Nyt vielä kun tulisi oikein aurinkoinen ja lämmin kesä, niin ulkohommat ei tästä parane. En malta odottaa toukokuuta, että pääsen aloittamaan!
Kotiin liihottelin sitten jossain seitsemännen taivaan yläpuolella, enkä osannut yhtään arvata mikä minua vielä odottaisi. Siinä se kuitenkin lepäsi ovimatolla, kun astelin sisään. "Puolustusvoimat" kuoressa lupasi jo paljon, ja mikä muukaan se sitten oli kuin valintatilaisuuskutsu! Siinä sitä sitten vähän aikaa hypittiin ja pompittiin ympäri kämppää, ennen kuin uskalsin edes avata koko kuorta..
Sisältä kuoresta löytyi tilaisuuden ohjelma, ajo-ohjeet ja että tieto palvelukseenastumismääräyksestä ilmoitetaan viimeistään 30.05.2010. Päivämäärä tilaisuudellehan on jo tuo tiedossa oleva 22. huhtikuuta, ja paikkana toimii Aquila -rakennus. Pelkäsin että tilaisuus järjestetään upseerikerholla, jossa se oli ollut ainakin viime vuonna - minulla ei nimittäin ole harmainta aavistusta missä ko. paikka on! Aquila on kuitenkin tuttu paikka, eikä pelkoa eksymisestä siis ole. Ilmoittautuminen on samaisena aamuna viimeistään klo 8:50, ja ohjelmaa tuntuu riittävän ihan iltaan asti viimeisten osalta.
Nyt alkoi jännittää!
Päivä ei muutenkaan ole alkanut kovin huonosti. Kävin äsken kesätyöhaastattelussa, ja sain suoraan paikan! Hakijoita oli ollut päälle sata, ja kerrankin voi sanoa että arpaonni suosi minua. Teen siis kesän hommia kaupungille, satamavalvojana. Titteli kuulostaa vähän oudolta, mutta lyhyesti tiivistettynä pyörin kaupungin uimarannoilla ja satamissa, katson että paikat on kunnossa, otan vesinäytteitä, tarkistan venepaikkamaksuja, jne. Eli ihan mielettömän kiva jobi! Nyt vielä kun tulisi oikein aurinkoinen ja lämmin kesä, niin ulkohommat ei tästä parane. En malta odottaa toukokuuta, että pääsen aloittamaan!
Kotiin liihottelin sitten jossain seitsemännen taivaan yläpuolella, enkä osannut yhtään arvata mikä minua vielä odottaisi. Siinä se kuitenkin lepäsi ovimatolla, kun astelin sisään. "Puolustusvoimat" kuoressa lupasi jo paljon, ja mikä muukaan se sitten oli kuin valintatilaisuuskutsu! Siinä sitä sitten vähän aikaa hypittiin ja pompittiin ympäri kämppää, ennen kuin uskalsin edes avata koko kuorta..
Sisältä kuoresta löytyi tilaisuuden ohjelma, ajo-ohjeet ja että tieto palvelukseenastumismääräyksestä ilmoitetaan viimeistään 30.05.2010. Päivämäärä tilaisuudellehan on jo tuo tiedossa oleva 22. huhtikuuta, ja paikkana toimii Aquila -rakennus. Pelkäsin että tilaisuus järjestetään upseerikerholla, jossa se oli ollut ainakin viime vuonna - minulla ei nimittäin ole harmainta aavistusta missä ko. paikka on! Aquila on kuitenkin tuttu paikka, eikä pelkoa eksymisestä siis ole. Ilmoittautuminen on samaisena aamuna viimeistään klo 8:50, ja ohjelmaa tuntuu riittävän ihan iltaan asti viimeisten osalta.
Nyt alkoi jännittää!
3. maaliskuuta 2010
Keskisuomalaisesta poimittua
Äitini soitti tänään minulle, ja kertoi että paikallislehdessä oli ollut myös juttua naisten hausta vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Lehti oli tietysti saatava käsiin, koska siellä oli tarkempia tilastoja juuri Keski-Suomen hakijoista! Tässäpä artikkeli vielä kokonaisuudessaan:
Itseni yllätti kovasti tuo tämän vuoden kesäerään hakeneiden naisten suuruus; onkohan muillakin aluetoimistoilla sama asia? Moni joutuu kyllä pettymään, jos on asennoitunut lähtemään tänä kesänä palvelukseen..
Toinen asia mikä pisti silmään oli Niinisalon hakijoiden suuri määrä; minä olen siis ainoa keskisuomalainen, joka aikoo lähteä I/11 sinne palvelemaan! Tämä on tietysti harmi, olisihan se ollut hauska jo valintatilaisuudessa tavata tulevia inttikavereita.. Mutta kerkeäähän sitä!
"Inttiin hakeneiden naisten määrä kasvoi edellisvuodesta
Vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki tänä vuonna yhteensä 555 naista. Vuosi sitten heitä oli 522 eli 33 vähemmän. Keski-Suomen aluetoimistossa hakijamäärä kasvoi 25:stä 27:ään.
Toimistosihteeri Sirpa Koski kertoo Keski-Suomen aluetoimistoon jätetyn vuosituhannen alkuvuosina parikymmentä hakemusta, eli siihen nähden kasvu kahtena viime vuonna on ollut selvää.
Nyt hakeneista 27 naisesta 18 haluaisi ensi kesän saapumiserään: Pioneerirykmenttiin Keuruulle ja Ilmasotakouluun Tikkakoskella kumpaankin kuusi, Kainuun prikaatiin Kajaaniin kolme, Porin Prikaatiin kaksi ja Tykistöprikaatiin Niinisaloon yksi.
Tammikuun 2011 saapumiserän valitsi seitsemän naista: Keuruulle, Kajaaniin ja Tikkakoskelle lähtisi kuhunkin kaksi ja Niinisaloon yksi. Hakijoista kaksi aloittaisi palveluksensa seuraavana kesänä Keuruulla.
Ensi kesäksi eivät kaikki 18 halukasta Kosken mukaan pääse riviin, vaan osa joutuu lykkäämään palvelukseen astumistaan seuraavalle vuodelle.
Valintatilaisuus pidetään Keski-Suomen osalta 22.4. Tikkakoskella. Paikat jaetaan aluetoimistossa viikkoa myöhemmin.
Viime vuoden tapaan suosituin palveluspaikka naisten keskuudessa on Kainuun prikaati, jonne hakijoita oli 71, vuotta aiemmin 79. Seuraavaksi suosituimmat olivat Karjalan prikaati 63 (50), Panssariprikaati 58 (62) ja Porin prikaati 52 (58). Hakijamäärät lisääntyivät viime vuoteen verrattuna muun muassa Hämeen rykmentissä 22 (4), Karjalan Lennostossa 6 (1), Ilmasotakoulussa 11 (5) ja Tykistöprikaatissa 52 (41).
Aluetoimistoittain hakijoita oli eniten Helsingissä 77 (73), Pohjanmaalla 63 (45) ja Pirkanmaalla 60 (64).
Erikoisjoukkoihin naiset voivat hakea joukon omien hakuaikojen mukaisesti."
Itseni yllätti kovasti tuo tämän vuoden kesäerään hakeneiden naisten suuruus; onkohan muillakin aluetoimistoilla sama asia? Moni joutuu kyllä pettymään, jos on asennoitunut lähtemään tänä kesänä palvelukseen..
Toinen asia mikä pisti silmään oli Niinisalon hakijoiden suuri määrä; minä olen siis ainoa keskisuomalainen, joka aikoo lähteä I/11 sinne palvelemaan! Tämä on tietysti harmi, olisihan se ollut hauska jo valintatilaisuudessa tavata tulevia inttikavereita.. Mutta kerkeäähän sitä!
2. maaliskuuta 2010
Haku-aika päättynyt
Nyt on sitten tämän vuoden hakua-aika naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen päättynyt! Asiasta ovat tietysti uutisoineet monet lehdet, ja artikkeleita lukiessa on jännitys on taas noussut ihan käsin kosketeltavaksi. Ei sitä oikein pysty käsittämään, että noiden 555 naisen hakupapereiden joukossa ovat myös omani! Tässäpä vielä Puolustusvoimien tiedote aiheesta:
Hakijoiden määrä naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen."
Laitoin tuossa vähän aikaa sitten sähköpostia omaan aluetoimistoon, ja kyselin valintatilaisuuden päivämäärää. Minulla saattaa nimittäin olla huhtikuun puolessa välissä eräs koulun reissu tulossa, ja pelkäsin päivämäärien olevan samat molemmille. Näin ei kuitenkaan onneksi ole, ja oma valintatilaisuuteni on Tikkakoskella 22.04.2010! Kutsua ko. tilaisuuteen saan kuulemma odotella maaliskuun (tämän kuun, apua!) puolen välin jälkeen.
"Vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki tänä vuonna yhteensä 555 naista. Hakuaika päättyi 1.3.2010.
Eniten hakijoita oli viime vuoden tapaan Kainuun Prikaatiin, jonne haki tänä vuonna 71 naista. Edellisenä vuotena hakijoita oli 79. Seuraavaksi suosituimmat olivat Karjalan Prikaati 63 (50), Panssariprikaati 58 (62) ja Porin Prikaati 52 (58). Hakijamäärät lisääntyivät viime vuoteen verrattuna muun muassa Hämeen Rykmentin 22 (4), Karjalan Lennoston 6 (1), Ilmasotakoulun 11 (5) ja Tykistöprikaatin 52 (41) osalta.
Aluetoimistoittain hakijoita oli eniten Helsingissä 77 (73), Pohjanmaalla 63 (45) ja Pirkanmaalla 60 (64).
Huhtikuussa aluetoimistoissa pidettävissä valintatilaisuuksissa naiset määrätään palvelukseen pääsääntöisesti vuoden 2011 tammi- tai heinäkuun saapumiseriin. Osa hakijoista voidaan sijoittaa myös tämän vuoden heinäkuun saapumiserään. Seuraava haku naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen päättyy 1.3.2011. Erikoisjoukkoihin naiset voivat hakea kunkin joukon omien hakuaikojen ja ohjeiden mukaisesti.
Reserviin on koulutettu lähes 4600 naista. Heistä yli puolet on saanut johtajakoulutuksen.
Hakijoiden määrä naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen."
Laitoin tuossa vähän aikaa sitten sähköpostia omaan aluetoimistoon, ja kyselin valintatilaisuuden päivämäärää. Minulla saattaa nimittäin olla huhtikuun puolessa välissä eräs koulun reissu tulossa, ja pelkäsin päivämäärien olevan samat molemmille. Näin ei kuitenkaan onneksi ole, ja oma valintatilaisuuteni on Tikkakoskella 22.04.2010! Kutsua ko. tilaisuuteen saan kuulemma odotella maaliskuun (tämän kuun, apua!) puolen välin jälkeen.
12. helmikuuta 2010
Inttikuumeen hoito-ohjeita
Vihdoin varmistuttuani päätöksestä hakea naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen, inttikuume on vallannut pääkoppani ja pahasti. Asiaa ei auta yhtään se, etten ole vielä kovinkaan monelle asiasta kertonut - välillä tuntuu kuin halkeaisin, kun joudun pitämään kaiken innostuksen, jännityksen ja odotuksen sisälläni. Olen kuitenkin keksinyt muutamia keinoja lievittää tätä "sairautta", kuten iki-ihana poikaystäväni ainakin voisi asiaa kuvailla.. :D
Inttiaiheinen keskustelufoorumi Aamukampa on ollut oiva tuntojen ja patoutumien purkamiskanava. Sieltä olen myös löytänyt suurimman osan tiedoista, mitä olen tarvinnut tähän mennessä. Suosittelen kaikkia ehdottomasti tutustumaan sivustoon, jos sinne ei ole vielä eksynyt!
Toinen suosikki helpotuskeino loppumattomaan tiedonjanooni on blogit. Olen yrittänyt metsästää jo intissä olleiden, nyt palvelevien sekä vielä palvelustaan odottavien naisten blogeja, ja olen ihan yllättänyt miten vähän niitä loppujen lopuksi kuitenkin on. Kirjanmerkin arvoisia kaikki ovat kuitenkin olleet, ja säännöllisesti käyn kurkkimassa, jahka uusia päivityksiä olisi tullut.
Asiapitoisuuden vastapainoksi olen myös katsellut paljon sota-aiheisia elokuvia, ja niistä voisin nostaa esille ehdottoman suosikkini, Band of Brothersin. Minisarjan kymmenessä osassa seurataan toisessa maailmansodassa taistelevaa maahanlaskudivisioonaa. Suosittelen! Maaliskuussa on myös tulossa sarjan tekijöiltä uusi minisarja The Pacific, ja jos se on edes puoliksi yhtä hyvä kuin Band of Brothers, aion kyllä katsoa sen heti..
Tietysti kirjahyllyyni on myös eksynyt Heidi Niemen Tyttö intissä. Tämä on kyllä sellainen kirja, jota suosittelen jokaiselle naiselle joka aikoo lähteä suorittamaan asepalvelustaan, ja mikseipä sitä voisi lukaista läpi myös jo palveluksen suorittanutkin. Asiat ovat paljon muuttuneet vuodesta 1995, jolloin normaalijoukkojen palvelukseen astui ensimmäinen hameväen edustaja, mutta silti kirjasta saa paljon irti juurikin sen tunnelman ja realistisuuden ansiosta. Hieman itselleni "silmään särähtää" (voiko näin edes sanoa!) kirjoittajan kirjoitusasu, joka paikkapaikoin ei ole parasta mahdollista - mutta tarkoitus ei olekaan arvioida kirjaa, vaan elää mukana tapahtumissa, ja miettiä kuinka "kohta minäkin"!
Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä täytyy vielä mainita tämä oma blogintekeleeni, jonne pääsen höpöttämään niin paljon kuin sielu sietää aiheesta ARMEIJA. Sitä vartenhan tämä on, ja siihen tarkoitukseen myös aion sitä käyttää! ;)
Inttiaiheinen keskustelufoorumi Aamukampa on ollut oiva tuntojen ja patoutumien purkamiskanava. Sieltä olen myös löytänyt suurimman osan tiedoista, mitä olen tarvinnut tähän mennessä. Suosittelen kaikkia ehdottomasti tutustumaan sivustoon, jos sinne ei ole vielä eksynyt!
Toinen suosikki helpotuskeino loppumattomaan tiedonjanooni on blogit. Olen yrittänyt metsästää jo intissä olleiden, nyt palvelevien sekä vielä palvelustaan odottavien naisten blogeja, ja olen ihan yllättänyt miten vähän niitä loppujen lopuksi kuitenkin on. Kirjanmerkin arvoisia kaikki ovat kuitenkin olleet, ja säännöllisesti käyn kurkkimassa, jahka uusia päivityksiä olisi tullut.
Asiapitoisuuden vastapainoksi olen myös katsellut paljon sota-aiheisia elokuvia, ja niistä voisin nostaa esille ehdottoman suosikkini, Band of Brothersin. Minisarjan kymmenessä osassa seurataan toisessa maailmansodassa taistelevaa maahanlaskudivisioonaa. Suosittelen! Maaliskuussa on myös tulossa sarjan tekijöiltä uusi minisarja The Pacific, ja jos se on edes puoliksi yhtä hyvä kuin Band of Brothers, aion kyllä katsoa sen heti..
Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä täytyy vielä mainita tämä oma blogintekeleeni, jonne pääsen höpöttämään niin paljon kuin sielu sietää aiheesta ARMEIJA. Sitä vartenhan tämä on, ja siihen tarkoitukseen myös aion sitä käyttää! ;)
Paperit postiin!
Nyt on sitten hakupaperit jonkin suuremman voiman käsissä, kun niiden täytyisi päätyä (mieluusti vielä ajallaankin!) Keski-Suomen aluetoimistoon ystävämme Postin kautta. Muutamia kauhutarinoita olen kuullut papereiden katoamisesta ja myöhästymisestä, mutta pidetään peukkuja etteivät omani kuulu näihin huono-onnisiin..
Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon tarvittavista papereista niille, jotka ovat hakemassa naisten vapaaehtoiseen palvelukseen - Puolustusvoimien sivuilta nimittäin löytyy aika minimaalisesti tietoa koko hausta (saati mistään muustakaan naisiin liittyvästä..), joten ehkä joku blogiin eksynyt kokee nämä ohjeet tarpeellisiksi!
Paperit, joita siis tarvitaan hakemiseen, löytyvät kaikki Puolustusvoimien sivuilta, Asiointi -linkin takaa. Linkki johtaa sivulle "Hakemuksia ja lomakkeita", joista pitäisi löytää ne oikeat asiakirjat, jotka ovat:
Lisää informaatiota löytyy erityisesti papereiden täyttämisestä Aamukampa -foorumilta, "Hakupapereiden täyttö...tietoja ja vinkkejä" -ketjusta.
Hakuaika naisten vapaaehtoiseen palvelukseen on periaatteessa koko ajan käynnissä, mutta valintatilaisuus järjestetään vain kerran vuodessa. Tähän valintatilaisuuteen ehtiäksesi papereiden on oltava aluetoimistossa 1.3.. Jos kuitenkin haluat johonkin tiettyyn saapumiserään (erityisesti kesän saapumiserät!), kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Jokaisen vuoden huhtikuussa järjestettävässä valintatilaisuudessa jaetaan paikat samaisen vuoden kesälle (ne, jotka ovat jääneet täyttämättä vuosi aiemmin), sekä seuraavan vuoden talvi- että kesäerään. Jos esim. olet hakemassa vuonna 2010 kesäerään II/2010, sinun kannattaa varautua myös siihen, ettet enää mahdu ko. saapumiserään - vuonna 2009 on jo jaettu paikkoja samaiseen erään, ja nopeimmathan tunnetusti syövät hitaat!
Tulikohan tästä postauksesta ihan totaalinen sillisalaatti? No, ottakoon selvää ken ottaa - ja vastailen tietysti tietämykseni mukaan myös kysymyksiin!
Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon tarvittavista papereista niille, jotka ovat hakemassa naisten vapaaehtoiseen palvelukseen - Puolustusvoimien sivuilta nimittäin löytyy aika minimaalisesti tietoa koko hausta (saati mistään muustakaan naisiin liittyvästä..), joten ehkä joku blogiin eksynyt kokee nämä ohjeet tarpeellisiksi!
Paperit, joita siis tarvitaan hakemiseen, löytyvät kaikki Puolustusvoimien sivuilta, Asiointi -linkin takaa. Linkki johtaa sivulle "Hakemuksia ja lomakkeita", joista pitäisi löytää ne oikeat asiakirjat, jotka ovat:
- Vapaaehtoishakemus / Lykkäyksen keskeytysilmoitus
- Lääkärinlausunto terveydentilasta
- Kyselylomake palvelusta ja terveydentilan tutkimista varten
Lisää informaatiota löytyy erityisesti papereiden täyttämisestä Aamukampa -foorumilta, "Hakupapereiden täyttö...tietoja ja vinkkejä" -ketjusta.
Hakuaika naisten vapaaehtoiseen palvelukseen on periaatteessa koko ajan käynnissä, mutta valintatilaisuus järjestetään vain kerran vuodessa. Tähän valintatilaisuuteen ehtiäksesi papereiden on oltava aluetoimistossa 1.3.. Jos kuitenkin haluat johonkin tiettyyn saapumiserään (erityisesti kesän saapumiserät!), kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Jokaisen vuoden huhtikuussa järjestettävässä valintatilaisuudessa jaetaan paikat samaisen vuoden kesälle (ne, jotka ovat jääneet täyttämättä vuosi aiemmin), sekä seuraavan vuoden talvi- että kesäerään. Jos esim. olet hakemassa vuonna 2010 kesäerään II/2010, sinun kannattaa varautua myös siihen, ettet enää mahdu ko. saapumiserään - vuonna 2009 on jo jaettu paikkoja samaiseen erään, ja nopeimmathan tunnetusti syövät hitaat!
Tulikohan tästä postauksesta ihan totaalinen sillisalaatti? No, ottakoon selvää ken ottaa - ja vastailen tietysti tietämykseni mukaan myös kysymyksiin!
3. helmikuuta 2010
A -luokan lihaa
Tänään oli vihdoin ja viimein se kauan odotettu ja pelätty asia - nimittäin lääkärintarkastus! Olin jo hyvissä ajoin odottelemassa terveyskeskuksessa, jotta saisin tärinän ja vapinan edes vähän loppumaan - jännitti nimittäin aika törkeästi!
Lääkäri osoittautui yhtä mukavaksi kuin terveydenhoitaja oli kehunut - puhuttiin siinä tutkimusten ohessa hänen omasta inttiajastaan, minun suunnitelmistani intissä, jne. Hän tosiaan kuunteli keuhkot, sydämen ja suolistoäänet, paineli vatsan ja katsoi selkärangan suoruuden. Sitten oli vielä kurkistus nieluun ja korviin, ja loppuaika höpöteltiinkin niitä näitä. Kyllä oli olo helpottunut, kun papereihin tuli merkintä "A"! Eli parasta A-luokkaa ollaan, ja kehuipa lääkäri vielä että minulla on ihan ratsastajan selkälihakset sekä ryhti.
Kun pääsin ulos vastaanottohuoneesta, oli vaikea pidätellä hymyä - ei paljon haitannut ulkona odottanut kirpeä pakkaskeli tämän tytön mieltä!
Lääkäri osoittautui yhtä mukavaksi kuin terveydenhoitaja oli kehunut - puhuttiin siinä tutkimusten ohessa hänen omasta inttiajastaan, minun suunnitelmistani intissä, jne. Hän tosiaan kuunteli keuhkot, sydämen ja suolistoäänet, paineli vatsan ja katsoi selkärangan suoruuden. Sitten oli vielä kurkistus nieluun ja korviin, ja loppuaika höpöteltiinkin niitä näitä. Kyllä oli olo helpottunut, kun papereihin tuli merkintä "A"! Eli parasta A-luokkaa ollaan, ja kehuipa lääkäri vielä että minulla on ihan ratsastajan selkälihakset sekä ryhti.
Kun pääsin ulos vastaanottohuoneesta, oli vaikea pidätellä hymyä - ei paljon haitannut ulkona odottanut kirpeä pakkaskeli tämän tytön mieltä!
25. tammikuuta 2010
Kunto-ohjelmaa ja -testausta
Kävin tänään kuntotesteissä, mittaamassa rasvaprosentin sekä tutustumassa lähemmin kunto-ohjelmaani sisältyviin kuntosalilaitteisiin. Nukuin hieman pommiin, ja syömiset ja juomiset jäi vähän vähälle ennen tätä rutistusta, koska en saanut syödä tai juoda ennen rasvaprosentin mittaamista kahteen tuntiin..
Aluksi kartoitettiin ohjaajan kanssa liikuntatapojani, odotuksiani ja tavoitteitani. Sen jälkeen mitattiin rasvaprosentti, joka oli odotetusti koholla, ja sitten tein n. 5min lämmittelyn crosstrainerilla ja siirryttiin kuntotesteihin. Testattavat osa-alueet olivat vatsat (istumaannousu), selät (vain alin kylkiluu koskettaa maata noustessa), jalat (selkä suorana kyykkyyn, sormenpäät koskettaa lattiaa) sekä kädet (5 kg painoilla vuorotellen nosto olkapäiltä). Kolmeen ensimmäiseen oli aikaa 30 sekuntia, ja kädet sai tehdä omaan tahtiin. Tuloksena oli, että kädet oli huonoimmassa kunnossa (arvosana heikko, ehkä siihen olisi muutama enemmän mennyt..), jalat oli hyvä, vatsat ja selät molemmat erinomaisia. Mutta nyt ainakin tuli selväksi, miksei punnerrukset oikein luista, jos kerta on kädet noin huonossa kunnossa!
Kuntotestien jälkeen käytiin sitten läpi laitteet, joilla alan kunto-ohjelmaa tekemään. Siitä kuitenkin tarkemmin, kun saan itse paperin kätösiini!
Mitään yllättävää ei kunnostani tullut esiin, suht odotettuja kaikki tulokset. Tästä on hyvä lähteä petraamaan!
Aluksi kartoitettiin ohjaajan kanssa liikuntatapojani, odotuksiani ja tavoitteitani. Sen jälkeen mitattiin rasvaprosentti, joka oli odotetusti koholla, ja sitten tein n. 5min lämmittelyn crosstrainerilla ja siirryttiin kuntotesteihin. Testattavat osa-alueet olivat vatsat (istumaannousu), selät (vain alin kylkiluu koskettaa maata noustessa), jalat (selkä suorana kyykkyyn, sormenpäät koskettaa lattiaa) sekä kädet (5 kg painoilla vuorotellen nosto olkapäiltä). Kolmeen ensimmäiseen oli aikaa 30 sekuntia, ja kädet sai tehdä omaan tahtiin. Tuloksena oli, että kädet oli huonoimmassa kunnossa (arvosana heikko, ehkä siihen olisi muutama enemmän mennyt..), jalat oli hyvä, vatsat ja selät molemmat erinomaisia. Mutta nyt ainakin tuli selväksi, miksei punnerrukset oikein luista, jos kerta on kädet noin huonossa kunnossa!
Kuntotestien jälkeen käytiin sitten läpi laitteet, joilla alan kunto-ohjelmaa tekemään. Siitä kuitenkin tarkemmin, kun saan itse paperin kätösiini!
Mitään yllättävää ei kunnostani tullut esiin, suht odotettuja kaikki tulokset. Tästä on hyvä lähteä petraamaan!
22. tammikuuta 2010
"Esitutkinnasta" selvitty
Niin kuin otsikostakin selviää, terkkarin esitarkastus on nyt ohi! Ja myös huhu siitä, ettei AMK (tai yliopisto) tee opiskelijaterveydenhuollossa naisille kutsuntatarkastuksia, kumottu!
Loppujen lopuksi jännitin ihan hirveästi tarkastusta, vaikka en meinannutkaan aluksi myöntää sitä itselleni. Entäs jos näkö on huonontunut niin paljon että saan lasit, entäs jos en kuule kaikkia piippauksia laitteesta, jne. Onneksi kaikki epäilykset osoittautuivat turhiksi, kun tulokset olivat normaalit jokaisen testin osalta! Näkökin oli normaalia parempi, ties mistä olin saanut päähäni että se olisi huonontunut. Luulin, että mitä pienempi luku (esim. 0.3) kuvaa näköä, sen parempi - jännityksellä siis odotin tulosta, kun tiesin että Poliisiammattikorkeakouluun vaadittava näkö on 0.2. Kun terkkari kertoi näköni olevan 1.6, minähän tietysti kauhistuin - tähänkö ne haaveet sitten tyssäsivät? Mutta ei huolta, mitä suurempi luku on, sitä parempi näkö. Kivi vierähti sydämeltä. :D
Näön tarkastuksen lisäksi minulta mitattiin verenpaine (jota aina jännitän, siksi ylälukema oli taas vähän koholla), testattiin kuulo (kuulin kaikki äänet, jopa ne pään sisässä hölisevät ;) ), tarkastettiin värinäkö, otettiin virtsatesti sekä pituus ja paino. Ja kyselipä terkkari jotain kysymyksiä ihmissuhteistani sekä liikunnallisista tottumuksista. Tarkempaan syyniin joudun sitten 3.2., kun on aika lääkärille.
Eilen oli tarkoitus käydä kokeilemassa uutta (rankkaa) jumppaa, mutta päätin jättää menemättä kun lihaksia särki vieläkin Circuitin jälkeen. Tein sitten 45min treenin crosstrainerilla sekä n. 20min kevyen treenin käsille. Parempi ottaa näin iisisti alkuun!
Loppujen lopuksi jännitin ihan hirveästi tarkastusta, vaikka en meinannutkaan aluksi myöntää sitä itselleni. Entäs jos näkö on huonontunut niin paljon että saan lasit, entäs jos en kuule kaikkia piippauksia laitteesta, jne. Onneksi kaikki epäilykset osoittautuivat turhiksi, kun tulokset olivat normaalit jokaisen testin osalta! Näkökin oli normaalia parempi, ties mistä olin saanut päähäni että se olisi huonontunut. Luulin, että mitä pienempi luku (esim. 0.3) kuvaa näköä, sen parempi - jännityksellä siis odotin tulosta, kun tiesin että Poliisiammattikorkeakouluun vaadittava näkö on 0.2. Kun terkkari kertoi näköni olevan 1.6, minähän tietysti kauhistuin - tähänkö ne haaveet sitten tyssäsivät? Mutta ei huolta, mitä suurempi luku on, sitä parempi näkö. Kivi vierähti sydämeltä. :D
Näön tarkastuksen lisäksi minulta mitattiin verenpaine (jota aina jännitän, siksi ylälukema oli taas vähän koholla), testattiin kuulo (kuulin kaikki äänet, jopa ne pään sisässä hölisevät ;) ), tarkastettiin värinäkö, otettiin virtsatesti sekä pituus ja paino. Ja kyselipä terkkari jotain kysymyksiä ihmissuhteistani sekä liikunnallisista tottumuksista. Tarkempaan syyniin joudun sitten 3.2., kun on aika lääkärille.
Eilen oli tarkoitus käydä kokeilemassa uutta (rankkaa) jumppaa, mutta päätin jättää menemättä kun lihaksia särki vieläkin Circuitin jälkeen. Tein sitten 45min treenin crosstrainerilla sekä n. 20min kevyen treenin käsille. Parempi ottaa näin iisisti alkuun!
20. tammikuuta 2010
Hyvä treeni
Eilen oli vuorossa kokeiltavana Combat Circuit ryhmäliikunnoista, jolle olin Body Pumpin ohella varannut suuria odotuksia. Steppitunti hieman vielä kummitteli takaraivossa kun tunnille menin, ajattelin, että olen taas ihan väärässä paikassa, en osaa mitään, puhumattakaan perässä pysymisestä! Onneksi nämä harhaluulot kuitenkin haihtuivat, heti kun ohjaaja aloitti tunnin sisällön kertaamisen, tiesin että olen oikeassa paikassa.
Tunti oli omasta mielestäni oikein hyvä, ja sopi minulle kuin nakutettu. Tänne menen kyllä uudestaankin! Huomasi kyllä miten olen kaivannut ihan perus lyöntejä - löin nimittäin säkillä rystyseni auki. Hups. ;)
Tänään olen viettänyt "ansaittua" vapaapäivää, huomenna olisi taas sitten uuden lajin kokeilu. Saa nähdä mitä siitä tulee!
"(Combat Circuit on) Monipuolinen kiertoharjoittelutunti, jossa pääset tutustumaan itsepuolustustekniikkaan muun muassa nyrkkeilyn ja thaiboxingin kautta. Circuitissa vuorottelevat kamppailulajeille ominaiset lihaskuntoliikkeet sekä sykettä nostavat osuudet, potkuja ja lyöntejä unohtamatta."Itsepuolustustekniikkaa ei nyt ehkä niin hirveästi käyty läpi (vrt. P.D.F.S. -kurssi jolla olin syksyllä), mutta lihaskunto-osuus oli kyllä tuttu samaiselta kurssilta - ja sopi siis todella hyvin minulle! Circuitissa nimensä mukaan kierretään eri osuudet läpi, vähän kuin kuntopiirissä. Meillä oli kolmetoista "rastia" tunnilla (mm. suorat ja vinot vatsat, haukkarit, ojentajat, selät, dipit, lyönnit pistareihin ja säkkiin, punnerrukset, jne), joita kiersimme vuorotellen. Aluksi jokaisella rastilla oli aikaa 30s, sitten lyhyt tauko, ja sen jälkeen 45s per rasti. Ja ettei liian helpoksi käynyt, tehtiinhän me vielä kerran kaikki läpi, 30s/rasti. Meinasi vähän loppua papu hauiksista!
Tunti oli omasta mielestäni oikein hyvä, ja sopi minulle kuin nakutettu. Tänne menen kyllä uudestaankin! Huomasi kyllä miten olen kaivannut ihan perus lyöntejä - löin nimittäin säkillä rystyseni auki. Hups. ;)
Tänään olen viettänyt "ansaittua" vapaapäivää, huomenna olisi taas sitten uuden lajin kokeilu. Saa nähdä mitä siitä tulee!
18. tammikuuta 2010
Step up!
Tänään kävin kokeilemassa kykyjäni step aerobicissa, tutummin stepissä. Olin pihalla kuin lumiukko, en päässyt mistään oikein kiinni, joten tunti meinasi vähän mennä nauramiseksi. Syke kuitenkin nousi hyvin, ja kun hieman muuntelin ohjelmaa (okei, lopulta nostelin vaan jalkojani laudalle ja äimäsin muiden tekemiä hienoja sarjoja..!) niin kyllähän siinä hikikin vähän virtasi. Oli tuo tunti kuitenkin suunnattu vähän enemmän tanssi-ihmisille, ja muutenkin aerobicin ystäville - minä kun en oikein kumpaakaan ole, niin saattaa jäädä tämä kokeilu minun ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Muutenkin kaipaan tunnilta enemmän juuri sitä lihaskuntoa ja todellista puurtamista - pitkät ja monimutkaiset sarjat saavat minut vain pyörryksiin. Tällä tunnilla lihaskuntoa oli vain lopussa, muutamat hassunhauskat vatsat ja sitten olikin jo aika lähteä kotiin.
Eilen illalla / yöllä lueskelin läpi Varusmies 2010 -kirjasen. Taidan oikeasti olla vähän turhan innoissani, toivon vain että koulua olisi vähän enemmän / löytäisin töitä itselleni, niin ei koko aika kuluisi mm. Aamukampa -sivustolla pyörimiseen.. Mutta jos ko. sivustoa on uskominen, en ole ihan ainoa vuotta 2011 innolla odottava! ;)
Pumppia
Viime viikolla tuli sitten tehtyä vielä kuntopiiriä kotona, sekä kävin Body Pumpissa torstaina. Sain myös varattua ajan "esitutkintaan" terkkarille, joka olisi tulevana perjantaina! Täti kuulosti vähän hämmästyneeltä inttiaikeistani, eikä oikein tiennyt miten pitäisi toimia - lopulta kuitenkin tuli siihen tulokseen, että kyllä AMK:n opiskelijaterveydenhuolto tekee kutsuntatarkastukset myös naisille. Jee!
Niin kuin asia on varmaan käynyt selväksi, en ole kovinkaan kehuttavasti käynyt aikaisemmin saleilla / jumpissa, joten jokaisella tunnilla ja käyntikerralla tulee jotain uutta minulle. Nyt vuorossa oli Body Pump jota lähestulkoon kaikki kaverini ovat kehuneet. Sitä löytyy myös kuntosaliini ohjelmasta kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina, joten odotukseni olivat korkealla, että saisin siitä säännöllisen harjoituksen itselleni!
Niin kuin asia on varmaan käynyt selväksi, en ole kovinkaan kehuttavasti käynyt aikaisemmin saleilla / jumpissa, joten jokaisella tunnilla ja käyntikerralla tulee jotain uutta minulle. Nyt vuorossa oli Body Pump jota lähestulkoon kaikki kaverini ovat kehuneet. Sitä löytyy myös kuntosaliini ohjelmasta kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina, joten odotukseni olivat korkealla, että saisin siitä säännöllisen harjoituksen itselleni!
Alussa ohjaaja kertoi, että ohjelma on rankentunut kävijöiden toiveesta. Ajattelin, että lihakseni ovat ihan hyvässä peruskunnossa (niin kuin ne olivat aina silloin kun ratsastin vielä säännöllisesti), mutta sain todeta ettei tämä todellakaan pitänyt paikkaansa! Olin aivan piipussa jo puolessa välissä, ja ojentajien kohdalla kaiken hyvän lisäksi jokin vihlova kipu tuli kyynärpäähäni, joten jouduin jättämään ojentajatreenin siihen. Seuraavat dipit eivät myöskään onnistuneet saman kivun takia, ja ohjaajan "Näitä ei sitten saa lopettaa kesken!" -huudot lähinnä vain ärsyttivät. Ja miksi musiikissa piti olla Rammsteinia mukana? :D
Lopputunnilla en sitten pystynyt edes laittamaan hiuksiani paremmin kiinni, kun käteni eivät nousseet niin korkealle! Mukana ollut kaveri kuitenkin tiesi kertoa, että hänelle oli käynyt sama juttu ensimmäisellä kerrallaan.. Olin aivan hajalla kun pääsin kotiin, ja meinasipa siinä epätoivokin vähän iskeä. Jos en tuota jaksa, niin miten kummassa minä selviän intistä?
Koko viikonloppu menikin sitten särkeviä lihaksia hoidellessa, ja vasta tänään teen paluun salille. Mennään vähän steppaamaan, saa nähdä mitä siitä tulee!
12. tammikuuta 2010
Ekaa kertaa jumpassa!
Ihan alkuun väliaikatietoja lääkärintarkastuksesta; yritin toissapäivänä soittaa, ei ollut terveydenhoitaja paikalla, ja kun tänään soitin, oli puhelin varattu koko aamun - ja kun pääsin vihdoin läpi, kukaan ei vastannut. No, ehkä kolmas kerta toden sanoo, ja huomenna saan viimein sen ajan varattua.. Alkaa nimittäin vähän jännittää, kuinka kerkeän saamaan sen ajan ennen maaliskuuta! Mutta itsepähän se tuli jätettyä näin myöhään, ei kai tässä siis muuta ole syyttäminen kuin itseä...
Sitten asiaan! Tänään käytiin kaverin kanssa ekaa kertaa kuntosalilla. Valitsimme "kevyen" aloituksen meidän treeniurakallemme, ja menimme Fitball -tunnille. Ei oltu kumpikaan pahemmin jättipallojen kanssa touhuttu, joten varsinkin minun osalta homma meinasi välillä lässähtää kokonaan (mm. tyrmäsin itseni muutamaan otteeseen pallolla, kun se tippui naamani, sekä yritin tahtomattani teilata myös muita kuntoilijoita pallollani). Mukavaa kuitenkin oli, kun juonesta pääsi vähän jyvälle! Luulin että aikaisempi ratsastus -harrastukseni olisi antanut paremmat lähtökohdat tasapainon säilyttämiseen, mutta oli tuo vaan ihan eri homma kuitenkin.
Nyt on jalat sitten ihan makaroonina, kun löysin aivan uusia lihaksia lähentäjistäni - saa nähdä kuinka kipeänä ne ovat huomenna! Uudestaan kuitenkin pitäisi päästä jo heti huomenna, kun tämä motivaatio nyt kerta on näin korkealla. Parin viikon päästä minulla olisi myös aika kunto-ohjaajalle, jonka kanssa teen kuntotestit, rasvaprosentin mittaukset (kääks!), kunto-ohjelman sekä yleisesti vähän katsotaan laitteita ja niiden käyttöä. Itse kun en tosiaan hirveästi salilla ole käynyt, niin parempi heti alusta asti saada kädestä pitäen -opetus, etten tee liikkeitä väärin. Sitä odotellessa! En malta odottaa, että pääsen näkemään ja tuntemaan muutosta ja kehitystä kunnossa, jaksamisessa, voimassa ja tietysti myös vartalossakin...
Sitten asiaan! Tänään käytiin kaverin kanssa ekaa kertaa kuntosalilla. Valitsimme "kevyen" aloituksen meidän treeniurakallemme, ja menimme Fitball -tunnille. Ei oltu kumpikaan pahemmin jättipallojen kanssa touhuttu, joten varsinkin minun osalta homma meinasi välillä lässähtää kokonaan (mm. tyrmäsin itseni muutamaan otteeseen pallolla, kun se tippui naamani, sekä yritin tahtomattani teilata myös muita kuntoilijoita pallollani). Mukavaa kuitenkin oli, kun juonesta pääsi vähän jyvälle! Luulin että aikaisempi ratsastus -harrastukseni olisi antanut paremmat lähtökohdat tasapainon säilyttämiseen, mutta oli tuo vaan ihan eri homma kuitenkin.
Nyt on jalat sitten ihan makaroonina, kun löysin aivan uusia lihaksia lähentäjistäni - saa nähdä kuinka kipeänä ne ovat huomenna! Uudestaan kuitenkin pitäisi päästä jo heti huomenna, kun tämä motivaatio nyt kerta on näin korkealla. Parin viikon päästä minulla olisi myös aika kunto-ohjaajalle, jonka kanssa teen kuntotestit, rasvaprosentin mittaukset (kääks!), kunto-ohjelman sekä yleisesti vähän katsotaan laitteita ja niiden käyttöä. Itse kun en tosiaan hirveästi salilla ole käynyt, niin parempi heti alusta asti saada kädestä pitäen -opetus, etten tee liikkeitä väärin. Sitä odotellessa! En malta odottaa, että pääsen näkemään ja tuntemaan muutosta ja kehitystä kunnossa, jaksamisessa, voimassa ja tietysti myös vartalossakin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)