Juhannus

Viikonloppu mökillä hurahti yhtä nopeasti kuin ajattelinkin. Olisin niin mielelläni jäänyt vielä muutamaksi päiväksi nauttimaan auringosta ja siitä, ettei tarvitse tehdä yhtään mitään. No, tänään kuitenkin palauduttiin landelta takaisin kaupungin pölyyn, ja huomenna olisi taas mentävä töihin. Kumma homma, ettei työt vaikuta kovinkaan vastenmielisiltä, kun koko viikoksi on luvattu kaunista säätä, aurinkoa, ja yli 20 lämpöastetta!

Uutisissa oli viikonlopun aikana, että huono sää oli (taas) hillinnyt juhannusjuhlijoita - tätä sitten ihan porukalla hämmästeltiin, meille kun osui niin hyvät kelit aatolle! Illalla myöhemmin tuli kyllä sade, mutta silloin olimme onneksi jo nauttimassa pöydän antimista..

Lauantai meni sitten lähestulkoon kokonaan auringonottamiseen ja pahemman puoliskoni osalta soutelemiseen isäni kajakilla. Illalla sitten saunottiin taas pitkän kaavan mukaan, eihän sitä tiedä milloin taas seuraavan kerran pääsee kunnon puusaunaan!

Viikonlopun aikana siviiliTJ pyörähti alkamaan numerolla yksi - enää yksi kokonainen satanen jäljellä! Ja vajaan kuukauden päästä on enää puoli vuotta meidän palvelukseenastumiseen - II/10 erä taas voi tällä hetkellä laskeskella, kuinka he saavat nukkua viimeisen yönsä siviilissä tasan kahden viikon päästä! Vastahan sitä I/10 astui palvelukseen..

Takaisin töissä

Saikku loppui, ja jalkakaan ei ole irronnut! Kahdelle viimeiselle työpäivälle tällä viikolla on myös luvattu hyvää säätä, joten mitäs tässä valittamaan. Juhannusta lähden viettämään jo torstaina perheemme mökille, lähestulkoon keskelle ei mitään. Ihanaa!

II/10 tytöillä (no okei, vähän myös pojillakin!) on tänään jäljellä siviilissä enää 20 aamua, enkä edes tahdo kuvitella minkälaisessa paniikissa olen, kun vastaava tilanne osuu omalle kohdalle joulukuussa. Tällä hetkellä jo pienimuotoista paniikkia aiheuttaa torstain lähestyvä STJ (siviilissä tänään jäljellä) 200, sekä kesätöiden puoliväli samana päivänä. Missä välissä kesäkuukin on jo kerennyt tähän vaiheeseen? Miten ihmeessä kohta on jo heinäkuu, saati elokuu? Jos kesä menee tätä vauhtia ohitse, en uskalla edes ajatella kuinka nopeasti syksy hujahtaa.. Ja sitten onkin jo kohta meidän vuoro!

Mutta nyt viikonloppuna aion keskittyä vain hyvään ruokaan, auringonottoon, laiskotteluun ja rentoutumiseen. Panikoimaan kerkeää taas myöhemminkin!

Saikkutarallaa

"Jipii", pääsin viettämään pakollista "kesälomaa" nyt vajaaksi viikoksi, kun onnistuin hajottamaan oikean pohkeeni tiistain ratsastustunnilla. Eilinen meni vielä Desperate Housewivesia katsoen, mutta nyt alkaa tekeminen loppua, kun ei pääse uloskaan!

Kaverin houkuttelemana tosiaan lähdettiin ratsastamaan, itse en ole ollut hevosen selässä lähes vuoteen (muutamia tapauksia poislukien), ja ajattelinkin että paikat saattaisivat hieman kipeytyä. Sitä en kuitenkaan odottanut, että kaksi kierrosta kevenneltyäni alkulämmittelyjä molempiin pohkeisiin iskisi ihan uskomaton kipu, joka tekisi keventämisestä lähes mahdotonta. Yritin aina välillä ravistella jalkoja, ja venytelläkin niitä, mutta varsinkin oikeaan pohkeeseen nämä helpotusyritykset vain pahensivat asiaa - yhdessä vaiheessa kipu muistutti kuin suonenvetoa, ja voitte vaan kuvitella pystyinkö keskittymään itse ratsastukseen juuri yhtään. Kun tunti (viimein!) loppui, ja tulin alas hevosen selästä, oikean jalan jalkateräni oli aivan tunnoton - mitä ihmettä!

Seuraavana yönä en sitten saanut nukuttua, kun pohje oli kuin tulessa. Eikä siinä aamulla sitten muu auttanut, kuin lähteä pyöräilemään opiskelijaterveydenhuoltoon! Tuskaisen matkan jälkeen terkkaritädit tutkivat pohkeen, ja saivat varattua minulle ajan kahden tunnin päähän lääkärille. Lääkäriltä viimein päästyäni tulos oli, että joko hermo on puristuksissa, tai sitten lihakset ovat jotenkin ottaneet iskua - ja ensi viikkoon asti kestävä sairasloma!

En tietenkään voinut välttyä ajattelemasta eilen, että miten kummassa tulen oikein kestämään intin rasitukset, jos pohkeeni krakaa jo näin pienestä asiasta. Tietysti pääkopassa kaikuvat myös poikaystävän pelottelut, että kyseessä voisi olla jotain vakavampaakin. Hänellä kun oli samanlaisia oireita oman inttinsä aikana, eikä palvelus ihan nappiin sitten mennytkään..

No, toivotaan kuitenkin että pohje olisi kunnossa ensi viikolla, jotta pääsisin töihin ja liikkumaan! En kestä tätä paikallaanoloa enää sekuntiakaan..

Blogi julkiseksi

Tässä se nyt on, tadaa!

Kesätöistä

Olen pitänyt toukokuun ajan pientä hiljaiseloa blogirintamalla, kun työt ovat vieneet niin ison osan ajastani - nyt kuitenkin työrytmi alkaa olemaan jo rutiinia, joten aikaa jää muullekin (lue: panikoimiselle ja aamujen laskemiselle)!

Tänä kesänä arpaonni siis suosi minua, ja pääsin kaupungille töihin touko-elokuuksi. Homma on mitä mainioin, toimin siis satamavalvojana - ja ei, et ole ensimmäinen kuka ihmettelee tätä nimikettä. Kaikessa lyhykäisyydessään valvon kaupungin venepaikkoja aina Tikkakoskelta Korpilahdelle asti. Jyväskylän alueella kierrän rantoja polkupyörällä, kauemmat paikat hoituu kaupungin autolla. Parempaa hommaa en oikeastaan olisi voinut edes saada, työ on nimittäin hyvin itsenäistä ja saan suunnitella aivan itse omat aikatauluni. Tietysti The Boss aina välillä soittelee ja nakittaa minua erinäisiin hommiin, mutta muuten oikeastaan vain nautin Suomen kesästä!

Ajattelin, että kuvat ehkä kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässäpä hieman kuvia viime kuukaudelta!